Umpikuja

Moikka,

Varoituksen sana; jos odotat videota, hienoja kuvia tai kukkia ja ruusuja täynnä olevaa postausta, ei kannata lukea :)

Tässä postauksessa aijon siis avautua pitkästa aikaa (ellei eilisen postauksen kännykkä -avautumista lasketa) tekstimuodossa. Yleensä avaudun videoilla, ja niin se onkin ehkä helpompaa, mutta haluan nyt tällä kertaa kirjottaa :) Vaikkakin uskon, että en pysty ilmasemaan itseäni yhtä hyvin kirjottaen ja tulee varmasti jonkin verran väärinymmäryksiä, niin yritetään nyt kummiskin!
                                 
Asiani koskee mitäs muutakaan kun painoani, ja sen tuottamia paineita. Tai no, yleisesti ottaen mun vartalo aiheuttaa taas mulle suurta päänvaivaa. On aiheuttanut jo viimesen kuukauden... Joka ilta ja ennen kun menen nukkumaan mietin mun painoa ja sitä kuinka mun pitäis laihduttaa.. Kuinka olisin onnelisempi jos olisin laiha ja parempikuntonen.. Nyt monet ajattelee varmasti, että "mitenniin sun pitäis muka laihduttaa, oot just hyvä tollasena?" tai "sähän oot jo laihtunut ihan sikana, susta tulee anorektikko tota myöten" tai jotain vastaavaa..
Joo, olen laihtunut sen -10 kg ja oon tosi ylpee siitä! Nyt oon päästänyt itseni taas lipsumaan, ja lihonut noin 3 kg.. Ei kuulosta paljolta, mutta mulle se on.. Ei ehkä fyysisesti, mutta henkisesti. Lipsuminen saattaa johtua siitä kun ollut niin paljon kiireitä viime aikoina, sali on jäänyt koko ajan vähemmälle ja vähemmälle.. Ruokavalioon on tullut karkit sunmuut taas takasin.. Haluan eroon tästä!! Haluan takas sille, "jee ihanaa salille! -mielentilalle.. Tai kyllä mä nytkin haluaisin salille lähteä, mutta aina keksin jotain tekosyitä?? Miksi miksi miksi?
 En halua oikeesti vaivata mun päätä joka ilta sillä ajatuksella, että en riitä itselleni (korostan; itselleni) tämmösenä, ja herätä aamulla toisenlainen ajatus päässäni "kyllä mä oon ihan ok tämmösenä, ei mun tarvii laihduttaa".. En jaksa enään ajatella noin... Ja niin, haluan näyttää paremmalta itseni takia, en muitten. En siksi, että joku näkee mut kauniimpana, tai että ihannoisin laihuutta.. Haluan tuntea oloni hyväksi ja katsoa peilistä todeten "Dääm, ompas mulla hyvä kroppa!"..
Tuntuu, että toistan tätä samaa hemmetin kaavaa elämässä.. Nyt laihdutan ja pidän sitä yllä!! Sitten retkahdan.. Sen jälkeen taas teen tiukemman kuurin ja taas retkahdan.. Ja sitä rataa..
Nyt pystyin pitämään kuurini yllä melkein vuoden, mutta sorruin taas.. Ja tää syö muo sisältä niin paljon! Muo niin ärsyttää ja sapettaa ja ketuttaa ja kolhasee itsetunnosta ja kaikesta!! Ymmärrättekö mitä haen takaa?
 Oonko mä sitten itseni mielestä oikeesti ja aidosti ok tälläsenä mitä oon jos en kerta tee tälle mun vartalolle mitään? Tai teen, mutten pysy siinä?? Sitäkin oon miettinyt monesti, mutta tullut aina siihen tulokseen, että ei, mä en ole tyytyväinen itseeni tämmösenä ja haluan laihtua, mutta mun päällä ja aivoilla on niin kova itsetahto ja ne ei tahdo kuunnella mua!! Makes sense? Don't think so..
Haluan tästä noidankehästä pois! Haluan olla oikeesti vihdoinkin, ekaa kertaa elämässäni tyytyväinen itseeni! Mulla on ollut siihen monta mahollisuutta, mutta ei.. Aina onnistun tyrimään sen jotenkin!
Monet teistä ehkä osaskin jo arvella, etten enää liiku niin aktiivisesti ja yritä laihduttaa tosissani.. Myönnän, oon joillekkin valehdellut käyväni salilla viimeksi viikko sitten, mikä ei oo totta.. Anteeks.. Mutta muo oikeesti vaan hävettää myöntää, että annoin ittelleni periksi.. Yritän ehkä luoda ittelleni jotain idylliä, että kyllä mä oikeesti liikun tai jotain..
Mutta on tässä asiassa valoisakin puoli, nyt mä voin alottaa (taas kerran) alusta, ja oikeesti tehdä tälle asialle jotain! Ensimmäinen vaihe on myöntää virheensä ja oppia niistä.
Ja onneks, oi onneks mulla on teidät! Te tsemppaatte aina niin ihanasti, ja unohdan aina kiittää teitä miten ihania te oottekaan ja miten kannustavia <3 Vaikka en tunnekkaan teistä melkein ketään henkilökohtasesti, voin silti sanoa, että te ootte mulle tosi tärkeitä! :)
Auttakaa muo pysymään mun päätöksessä, joohan? Ja nyt mä teen lupauksen; päivitän aina  kerran viikossa video- tai tekstimuodossa mun uuden KUNTOKUURIN -kuulumiset!! :) Mitä oon tehnyt, oonko tehnyt mitään, oonko saavuttanut jotain uutta, mistä voin olla ylpeä ja sitä rataa.. Kuulostaako hyvältä? :)
Kiitos jos jaksoitte lukea tänne asti, ja jos seisotte mun takana :) Mä toivon, että tähän ei tuu mitään "Sofia, älä laihduta, oot just hyvä tommosena!!", "Ei sun tarvii laihduttaa enää" tai muuta semmosta. Koska mä itse tiedän mikä on mulle parasta, ja koska on hyvä lopettaa laihdutus :) Eli en oo menossa liian pitkälle, älkää huoliko!
Olipa ihanaa purkaa omia tunteita pitkästä aikaa.. Päästä vähän syvemmälle, ettei aina oo niin pintapuolista! :)